30.3.2014 Kesän aloitus

Tästä kesä ja "ulkoruokinta" alkoi

Myssy teepannulle

Uudet myssyt

Hyvän teen on syytä pysyä lämpimänä, joten tein teepannullemme uuden myssyn, tai siis kaksi :-)
Vallankin viikonloppuisin on mukava nauttia teetä rauhassa, pihan elämää seuraten. Nytkin siellä puuhastelee kolme mustarastaspariskuntaa. Niillä on puuhaa näin keväisin paljon. Kevään ja kesän aikana myssyllä on käyttöä myös ulkona teepannun lämmittäjänä. Innostuksissani ompelin myös kaksi ompelutarvikkeille tarkoitettua "matkapakkausta". Niissä on neulatyyny ja pari taskua tykötarpeille.

"Matkaompelusetti"

Sattuman merkitys elämässä?

Niccolò Machiavellin (1469-1527) mukaan rouva Fortuna eli Onnetar hallitsee ainakin puoliksi maailmaa. Onko ihminen sattuman armoilla vai hallitseeko ihminen omaa elämäänsä :-) Joskus mietin oheista kysymystä, millainen merkitys sattumalla on ihmisen elämässä. Tapasin mieheni, jonka kanssa jaan elämäni, sattumalta. Jotta tapaaminen mahdollistui, täytyi monen asian loksahtaa paikalleen. Onneksi loksahti.

Mutta, tänään kerron toisenlaisesta sattumasta. Olimme Pariisissa lomamatkalla ja menin tyttäreni kanssa pieneen puotiin katsomaan jotakin, mihin hänen silmänsä olivat osuneet. Hän teki muutaman ostoksen ja kuinka ollakaan, sattuma puuttui peliin. Myyjälle tuli ongelmia kassakoneen kanssa ja ostosten maksu kesti joltisenkin aikaa. Samaan aikaan kaupan ulkopuolella odottava mieheni havaitsi kauniita purkkia kaupan hyllyllä ja päätti tulla sisälle lähemmin  niitä tutkailemaan. Onneksi, sillä pari pientä purkkia lähti meidän mukaamme kotiin. Olimme ostanee ihanaa Kusmi teetä. 

Viime viikolla jälleen DHL-kuljetus toi kotiimme Kusmi-teetä suoraan Pariisista! Matkan jälkeen olemme  pitäneet huolen, että kotona on aina hyvää Kusmi-teetä. Se on mielestämme maailman parasta teetä, korkelaatuista, ei mitään esanssiteetä. Isot teelehdet avautuvat kauniisti ja tuoksut ovat aitoja. Hyviä teehetkiä kaikille!

Muuten, tänään on vahemman poikani syntymäpäivä, hän täyttää 30 vuotta, onnea hänelle. Kuinkahan paljon sattumalla on osuutta siihen, että juuri minun lapsistani on kasvanut niin mukavia ihmisiä :-) Olen heistä hyvin kiitollinen. Kiitollisuutta monesta sattumasta.

Kukkonpojat padassa

Kaunotar, Kotiliesi 30

Tänään innostuin huoltamaan vanhan kauniin puuhellani, Kotiliesi 30 lukee kyljessä. Talo on yli satavuotias, hella ei ihan niin vanha. Putsasin sen Liesimustalla ja kiillotin, siitä tuli kaunis. Hella on paljon syksyisin ja talvisin käytössä, kevään tullen käyttö jää vähemmälle, viimeistään toukokuusta pyrimme siirtymään ulkoruokintaan:-)
Hellan päälle ostin uuden koristuksen. Löysin tänään uudistetusta sisustusliikkeestä kauniin "panelikuvan", se pääsi putsatun hellani kupeeseen. Katsotaan mihin se lopulta päätyy, nyt se saa tuoda kevättä keittiöön.

Kevättä keittiöön

Tänään on ollut kuusi mustarastasta pihassa aterioimassa, ovat pariskuntia. Mustarastaspariskunnat viihtyvät hyvin yhdessä, niin kuin minäkin miehen, jonka kanssa jaan elämäni (lähti keväthuumassa kokeileen huollettua pyöräänsä).  Ainakin kaksi pariskuntaa niistä talvehti meidän pihapiirissä. Söivät mielellään omenaa ja auringonkukansiemeniä. Pihassa on vanha pitkä kuusiaita, siinä he ovat pesineet kesäisin. Mustarastaan laulu on kaunista ja kevättä kohden se vain kaunistuu ja voimistuu.

Ja sitten ruokaa valmistamaan kukonpojasta!

Kukonpoikaa kasvatetaan aivan erilailla kuin broileria. Kukonpojan kasvatuksessa on tähdätään siihen, että lintu kasvattaisi makua. Siinä on vähän riistamainen maku. Hyvää kukonpoikaa ostan Huittisista Vanhalta VPK:lta. Sieltä saa Satakunnassa, Huittisten Vampulassa, Kukonharjan kylässä kasvatettua kukkopoikaa, Viskilän tilalla hemmoteltuja ”poikasia”. Tänään kukkopojan rinnat päätyivät pataan sipulin, tomaatin, herkkusienten, valkosipulin ja ruusukaalin kanssa. Liemeksi tuli valkoviiniä, tomaattimurskaa ja loraus kermaa. Mausteena suolaa, mustapippuria ja rosmariini sekä timjami, niin ja hiukan sitruunan mehua, nam. 

Tänään juotiin Timolta saatu joululahja Amarone, yksi lempi viineistämme. 

Kiitos Timolle

Kokemus, jota en enää koskaan koe

Iines

10.3.1998, kuusitoista vuotta sitten koin jotain sellaista, mitä kokiessani tiesi, etten enää koskaan tule uudelleen kokemaan. Silloin syntyi kuopukseni, hän sai myöhemmin nimekseen Iines. Elämä on ihmeellistä, sain vielä pienen tytön, olin nimittäin ajatellut, että en enää saa lapsia. Kiitos miehelle, jonka kanssa jaan nykyään elämäni. Minulla oli jo kolme mainiota lasta, tyttö ja kaksi poikasta. He ovat tehneet minusta rikkaan. Olen pienestä tytöstä lähtien halunnut olla äiti ja muistan kuinka toivoin, että saisin neljä lasta, niin minä sitten sainkin. No, nyt haluaisin mummiksi, siihen en oikein itse voi vaikuttaa:-). Olen kyllä jo virkannut isoäidin neljöistä pienen peiton.

Käyttöä odotellessa...

Elämäni on minua taas puhutellut, johtuu varmaan lasten syntymäpäivistä, kolmella on synttärit näin maaliskuulla ja yhdellä tammikuussa. Elämänpolkuni ei ole aina mennyt selkeää ja tasaista polkua. Siinä on ollut nousuja, laskuja, mutkia, kantoja, tasamaata, kauniita metsä- ja marjamaita, puroja ja risteyksiä. Koen, että olen kuitenkin osannut valita oikean polun, vaikka se risteyskohdassa olisi näyttäytynytkin kantoiselta.

Kaikki minun lapseni

Linda Olsson kirjoittaa kirjassaan seuraavasti: ”Olin hyväksynyt sen, että kaikki synkät muistot olivat minun. Mutten ollut koskaan tajunnut, että kauniitkin muistot olivat minun. Minulla oli oikeus niihin. Ja minulla oli oikeus helliä niitä riippumatta siitä, mitä tapahtui ennen ja jälkeen.”

Mieleenpainuva naistenpäivä

Laurent Perrier

8.3.1982 on painunut mieleeni syvälle. Se päivä toi elämääni kokemuksen, jota en aikaisemmin ollut kokenut, esikoiseni syntyi, pieni tyttö, joka sai myöhemmin nimekseen Lotta. Synnytys oli pitkä, 26 tuntia, voimia se vaati, mutta ehkä itselleni ominaiseen tapaan ajattekin, että kyllä minä tästä selviän siinä kuin kuka muu nainen tahansa. Hassua, muistin, että hän on syntynyt sunnuntaina, niinhän se olikin, lähdin synnyttämään sunnuntaina ja pieni tyttö syntyi maanantaina, maame Esi :-D

Lotta on antanut elämääni iloa ja jännitystä. Hiukseni on harmaantunut hänen maailmanmakojen vuoksi :-) tosin, häneen on kyllä aina voinut luottaa. Tänään on myös kansainvälinen naistenpäivä. Toivotan kaikille naisille kaikkialla maailmassa toiveikasta ja hyvää elämää. Lotta, joka siis syntyi naistenpäivänä, on mielestäni kauniilla tavalla Nainen, elänyt omannäköistä elämää, ollut päättäväinen, kohdannut myös vaikeitakin asioita hänellä on kunnianhimoa, lämpöä ja herkkyyttä.

Tänään 8.3.2014 meillä juhlistettiin naistenpäivää, tyttären ja papan syntymäpäivää juomalla syntymäpäivälahjakseni saamaa samppanjaa, syömällä alkuruuaksi maa-artisokkakeittoa ja pääruuaksi sinisimpukoita. Keittoon käytin maa-artisokkaa 500 gr, yksi porkkanan, puolikaan isoa sipulia, valkosipulinkynsi, kolmen juustonkermaa, desin verran valkoviiniä, vettä ja hiukan australialaista muscat viiniä. Keitto onnistui hyvin, siitä tuli pehmeää ja maukasta.

Puhdistuksen jälkeen simpukat keitettiin liemessä, joka koostui valkoviinistä, sipulista, valkosipulista, 2 desistä tomaattimurskaa, persiljaa ja mausteina timjamia ja laakerinlehti, mustaa pippuria ja suolaa, lisukkeena patonkia. Liemeä jäikin, sen pakasta ja käytän seuraavaan boullabaisseen.

Tästä se alkoi

Keitetyt simpukat

Maa-artisokkakeitto

Voi, mikä viikonloppu

Kuva on lainattu Helinämuseo.fi sivulta

Tämä viikonloppu oli varsinainen kulttuuripläjäys :-)

Lauantaina olin Helsingin musiikkitalossa kuuntelemassa Joseph Callejan kauniita aarioita. Ja sunnuntaina ihastelemassa valokuvaaja Esko Männikön valokuvia Taidehallissa, oli auki viimeistä päivää ja siirtyy Turun taidehalliin 16.5.2014 alkaen.
Kolmas kulttuurikokemus oli Emma, Espoon modernintaiteen museo, WeeGee.

Joseph Callejan on Maltalainen tenori, joka lunastanut lyyrisellä laulullansa paikan maailmalla. Musiikkitalo ei sinänsä minua sykähdyttänyt, jotenkin tynnyrimäinen. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että esiintyjä oli minuun selin. Musiikkitalo on suunniteltu niin, että siellä esiintyjä on aina selin osaan yleisöä. Se mikä oli plussaa, että nyt näin kapellimestarin kasvot ja orkestroinnin hienosti.

Esko Männikkö on Oululainen valokuvaaja. Lapsuutensa hän asui Utajärvellä. Hänet tunnetaan etenkin pohjoissuomalaisen arkirealismin ja ihmisten kuvaajana.

Antoisin näyttely oli Helinä Rautavaaran kokoelma, hän oli erikoistunut Euroopan ulkopuolisiin kulttuureihin. Hän se vasta olikin aikamoinen nainen, tutkimusmatkailija, keräilijä ja seikkailija. Hän matkusti mm. polkupyörällä ja liftaten. Hänen matkansa kesti lähes 40 vuotta ja ne suuntautuivat mm. Pohjois- ja Länsi-Afrikkaan, Kaakkois-Aasiaan ja Latinalaiseen Ameriikkaan

Joseph Calleja jakaa nimikirjoituksia

Lippu ja kortti