perjantai 28. helmikuuta 2014

Ihana ääni

Olin aamulla kävelyllä, korviini kantautui ihana ääni. On helmikuun viimeinen päivä ( kalevalan päivä) ja tuolla pienellä linnulla oli kovasti kevättä rinnassa. Laulu on erilainen kun talvella, nyt se oli voimakkaampi ja rytmikkäämpi. Katsastin pihani kukkapenkit, siellä on pienellä alulla helmililjat ja esikko on työntänyt pienet lehtensä esiin. Toivottavasti luontoäiti on niille suopea.

Vaikka tämä ei varsinaisesti ole mikään ruokablogi, niin en malta olla laittamatta onnistuneen pekonipastan reseptiä tänne.
Paketti filepekonia, chiliä, valkosipulia, purkki Polpan kirsikkatomaattisäilykettä, basilikaa ja persiljaa, hiukan suolaa ja mustaapippuria, puolikkaan sitruunan mehu ja tippa valkoviiniä ja päälle parmesaania. Ensin paistoin pekoni ja siirsin sen syrjään sitten vuorossa pilkottu chili ja valkosipuli. Niiden kypsyttyä sopivasti joukkoon kirsikkatomaatisäilyke, yrtit, mausteet ja valkoviini, lopuksi pekoni. Hyvää tuli.
Pasta lautasella


Pasta pannussa


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Riittävän hyvää ruokaa viikonloppuna

Viikonloppuisin on mukava laittaa rauhassa ruokaa ja nauttia yhdessäolosta. Perjantaina tarjolla oli sienirisottoa ja lauantaina broilerfetajuustopastaa. Jälleen kerran ruoka onnistui hyvin ja juomatkin maistuivat. Otin kuvat molemmista ruuista, kylläpä ovat samannäköisiä tuossa isossa wokkityyppisessä pannussa.

Risottoon tuli yksi sipuli, valkosipulinkynsi, ruskeita herkkusieniä, valkoviiniä, sitruunaöljyä ja hiukan voita, parmesaaniraastetta, persiljaa, sitruunaa ja vettä. Risotosta tuli suussa sulava, silloin kun se onnistuu se on taivaallista. Ensin paistan sienet erikseen ja siirrän sivuun. Sitten on sipulin ja valkosipulin kuullottaminen ja sekaan riisi ja jatketaan kuullottamista. Tässä vaiheessa lisään jo hiukan valkoviiniä ja sitruunan mehua. Seuraavaksi vedenkeittimellä lämmitettyä vettä ja aina välillä sitä lisätään valkoviinin kanssa vuorotellen. Risoton täytyy olla aldente ja ei missään nimessä paksua puuroa. Vähän voita ja sekaan sienet ja parmesaani raaste. Harvoin mittaan aineksia, ruuan valmistus menee hiukan näppituntumalla.

Juomana oli valkoviini ja kokilla kokkijuomana pieni kuoharipullo. Musiikkina oli Fado musiikkia Mariza Nunes, Fado traditionale ja suomalaisia tangoja kokoelma. Mariza Nunes esiintyy Suomassa toukokuussa tamperetalossa, liput jo varattu.

Sienirisotto

Lauantaina herkuteltiin broilerfetajuusto pastalla, hyvää tuli. Aineksina maustamattomia broilerin suikaleita, (laitoin ne jo aamulla marinoituun: sitruunaöljyä, suolaa, aavistus mustaapippuria, sitruunan mehua, currya), sitruuna, sipuli, kirsikkatomaattia, persiljaa ja basilikaa, chiliä puolikas, kolmenjuuston kermaa ja valkoviiniä (ei niin paljoa kuin risottoon) ja hiukan suippopaprikaa, fetajuustoa, pastan päälle parmesaani raastetta. Ensin paistoin broilerin suikaleet ja laitoin ne sivuun, sitten tulee sipulin, paprikan, ja cilin vuoro ja niiden sekaan sitten puolikypsät suikaleet, mausteet, viini ja kerma. Kypsennetään ja loppupuolella on vasta kirsikkatomaatin puolikkaiden ja fetajuuston vuoro astua pannuun, pientä haudutusta. Muistakaa ajoittaa pastan keittäminen oikein.

Tälläkerralla kokilla oli juomana valkoviiniä ja sitä riitti ateriallekin. Mies, jonka kanssa jaan elämäni,  joi punaviiniä. Musiikkina oli Kirsi Poutasen Amalia Tribute. Sen kuuntelu saa kyynelkanavat aukeamaan hyvin ja rintaan tunteen vahvoista tunteista. Ruokien ja juomienkin puolesta hyvä viikonloppu.
Broiler-fetajuustopasta




lauantai 22. helmikuuta 2014

Olin yksin kotona ja katselin elokuvia.


Katselin kotona yksin ollessani kaksi elokuvaa.

Ensimmäinen oli Tunnit, sen on ohjannut Stephen Daldryn. Kirjan olen myös lukenut. Elokuva kertoo kolmesta naisesta, joita yhdistää Virginia Woolfin romaani Mrs Dalloway. Nicole Kidman esittää itse kirjailijaa (Virginia Woolfia), Julianne Moore 1950-luvun kotirouvaa, joka lukee kirjaa, ja Meryl Streep 2000-luvun lesboa kirjatoimittajaa, joka yrittää selvitä ystävänsä AIDSista.

Virginia Woolf oli modernin kirjallisuuden vahva femiininen uranuurtaja, joka kärsi varsinkin elämänsä loppuvaiheissa mielenterveysongelmista. Tunnit seuraa erikoisella tavalla kolmea eri aikakaudella elävää naista, jotka kaikki liittyvät jollain tavalla Virginia Woolfin teokseen Mrs. Dalloway. Sairautensa kanssa tuskaileva Woolf kirjoittaa Mrs. Dallowayta 1920-luvulla, ahdistunut kotiäiti lukee teosta 1950-luvulla saaden siitä vaikutteita elämäänsä ja 2000-luvulla elävä loppuunkalutusta lesbosuhteesta sekä AIDSia sairastavasta ex-miehestään masentunut kustannustoimittaja on puolestaan aivan kuin kirjan hahmo Mrs. Dalloway. Elokuva seuraa näiden kolmen naisen elämää yhden päivän aikana ja pinnan alla kyteviä depressioita. Elokuvassa itseäni puhutteli juuri tuo depressio, josta kaikki elokuvan naiset "kärsivät" omalla kipuilevalla tavalla. Aihe on hyvin tähän aikaan sopiva.


Toinen elokuva oli Lukija.  
Elokuvan pääosissa ovat Kate Winslet, Ralph Fiennes ja David Kross.
Elokuvan on ohjannut myös Stephen Daldryn. Elokuva valottaa hienosti lähihistorian ristiriitaista luonnetta. Elokuvan pohjana on Bernhard Schlinkin sodanjälkeiseen Saksaan sijoittuva, ajallisesti 40 vuotta kattava romaani. Tarina kertoo itseään kaksi kertaa vanhempaan Hannaan (Kate Winslet) 1950-luvulla ihastuvasta teinipoika Michaelista (David Kross). Suhde kestää kesän ja on hyvin kiihkeä.

Syyllisyys ja moraali ovat Lukijan kantavia teemoja. Kuten myös anteeksianto, ja empatia. Natsien tekemät hirveydet vaikuttavat ihmisten elämään edelleen. Itselleni heräsi kysymys, että tarvitseeko antaa anteeksi voidakseen osoittaa empatiaa / myötätuntoa? Mitä anteeksianto oikeastaan on? Voiko hirmutekoja ymmärtää jostakin näkökulmasta, hyväksyä ei. Lukija ei anna valmiita vastauksiaoheisiin kysymyksiin. Itseäni tämä elokuva puhututti hyvin paljon.

Salaisuuden hinta
Lukija



Tunnit kirjana

Kevään odotusta

Muisto kesästä 2013
Kuvista käy hyvin ilmi, kuinka minä odotan jo kevättä. Talvikuukaudet päättyvät, viikon kuluttua on 1.3, lasken sen jo kevätkuukaudeksi. Ensimmäiset siemenet ja sipulikukat ostettu ja lukemiseksi postilaatikkoon ilmaantui Viherpiha, tästä se kesän suunnittelu alkaa. Voiko olla mitään niin mieltä tyynnyttävää kuin ihastella siemenpussukoita.
Ohessa pari linkkiä, joita selaillessa aika kuluu mainiosti   Isoäidinkasvit  ja    Villiniitty

Tänä keväänä ajattelin istuttaa pitkästä aikaa hajuherneitäkin. Hajuherne oli yksi äitini lempikukista, siitäkin syystä on hyvä kasvattaa niitä. Hajuherneen tuoksu on hienostunut ja keijumainen. Minä ainakin uskon, että keijukaiset tuoksuisivat juuri hajuherneeltä ja ehkä joku heistä tuoksuu myös tasetilta (sarjaneilikalta). 


Siemeniä
Kesäkukkia luonnosta

Iltakävely juhannuksena

Talven käsityöt

Yli vuosi vierähti ennenkuin palasin blogini ääreen. Hiukan on ollut hankaluutta saada systeemit toimimaan. Ukkoseni on joutunut avustajan hommiin.

Tänä vuonna ei tullut oikeaa talvea lainkaan. Ei kertaakaan päässyt lumikenkäileen ja muutenkin lumellinen aika jäi kovin lyhyeksi. Jouluna satoi vettä ja nurmikot olivat vihreänä.

Tämä talvena on ollut ihana tehdä käsitöitä, virkattuja bambulankaisia tiskirättejä, pieniä pussukoita, neulatyynyjä, sukkia ja koruja. Käsillä tekeminen on antanut paljon mielenrauhaa itselleni. Ohessa muutama käsityö.


Neulatyynyjä

Kolmiokukkaroita

Tölkinnipsuista tehtyjä koruja jotka lähtivät tyttärelle Ghanaan

Joulusukat

Pussukoita Ghanalaisista kankaista
Tiskirättejä


Koruja 
Neulatyynyjä